Lupausten lunastusta osa 2

Nonni, nyt on leivottu sitte sitä RIESKAA! Tai oikeestaan leipasin sitä tuossa jo toista viikkoa sitten, en vaan oo saanu aikaseks kirjotettua ohjetta tänne. Nämähän on siis niitä perinteisiä pohjalaisia litteitä rieskoja, oikein kun onnistuu saa rieskan jopa rullalle ja se maku! Uunin pitää olla kuuma, ainakin 300 astetta, ellei jopa enemmänkin ja mieluiten paistellaan ihan kivikasassa itsessään, eli leivinuunissa! Ekaks lämmitellään uuni ja kun uuni alkaa olla ihan pikkusta vaille valmis, voi aloittaa taikinan teon, taikinaa ei siis kohotella. Kun uunista on hiilet vedetty ja arinakin luudittu veden kera putipuhtaaksi, laitellaan ne uunin pellit kiinni, ettei lämpö karkaa harakoille! Ja nakataanpa sinne uuniin ropsaus merisuolaakin, tarinan mukaan se tasoittaa uunin kuumuutta, ja tuo ainakin jänskän suolasen maun ensimmäisiin rieskoihin! Sitten alkaa armoton leipominen  ( riippuu tietty taikinan koosta ;) ) Tässä hommassa on hyvä olla kaveri (vaikkapa se ukkokulta), niin sujuu sutjakammin, kun toinen leipoo ja toinen paistaa! Vaan heitelläänpä ohjettakin kehiin, minä onnistuin aika hyvin tällä ohjeella, ohjeen alkuperää en muista ja mikään rieskamestari en kyllä tunnusta olevani, sen verta harvoin näitä saa tehtyä!

Tästä se lähtee, uuni kuumaksi!

Ohrarieskat:

5dl maitoa

1tl suolaa

1dl vehnäjauhoja

7 dl ohrajauhoja

Sekoita kylmään maitoon suola ja jauhot. Jauhoja voi joutua lisäämään, että saa paremmin käsiteltävän taikinan, mutta ei liikaa! Pyörittele taikinasta jauhotetulla alustalla pötkö ja leikkaa pötköstä sopivan kokoisia palasia ja kauli paloista pyöreitä, ohuita ( alle 1cm, ehkäpä vain 0,5 cm vahvoja) rieskoja, ja paista kuumassa uunissa muutaman minuutin ajan.Niin, että rieskat saavat pintaansa ruskeita kupruja. Kasaa rieskat päällekkäin leivinliinan alle pehmenemään ja nauti tuoreena, tai laita pakkaseen, rieskaa ei vanhateta!

Tämäkin on kovin mutu- tuntumalla kirjoitettu ohje, nämä vaan on niitä asioita jotka on opittava kantapään kautta, mutta onhan tässä pohja mistä lähteä kokeilemaan!

Olihan urakka!

Tulipas luvattua tuttavalle, että teen hänen miehensä yllätysynttäreille VÄHÄN kakkua. Juhlien väkimäärä paisuikin arvelemaani suuremmaksi ja urakaksi paljastuikin KOLME, KYMMENEN munan kakkua, NO HUI! Noh eipä siinä sitten auttanut kun tarttua härkää sarvista ja lunastaa lupakset. Olihan se melkonen homma pienessä kotikeittiössä pyöritellä se kakkumäärä, varsinkin kun täytän kakut aina paistovuokaansa, että pysyvät hyvin muodossaan ja vuokia ei ole kuin yksi tarpeeksi suuri! Noh, sain kuin sainkin pyöriteltyä kakkuset valmiiksi määräaikaan mennessä, vaikka uskonpuute oli vähällä yllättää! Aihe oli vapaa ja mielessä pyöri vain tuo lumi, talvi kun on, olin kyllä ihan vähällä sortua perus mansikkakakkuun, mutta sitten askarteluhimo yllätti ja räpelsin melkein koko viikon illat ruusuja ja ruusuja ja jopa onnistuinkin jollain tapaa! Laitellaanpa tähän vähän näitä kuveja kaveriksi, on se vaan muuten huomattava ero tuossa valossa, osa kuvista on otettu ulkona grillikatoksessa, jossa on tulvimalla valkoista valoa ja osa sisällä, arvaat varmasti mitkä ;) .

Lumihiutalekakku

No niin sitä tuli taas vanhettua, ollaan sitte taas askeleen verran lähempänä viittäkymppiä (hui kauhistus!), onneksi siihen on matkaa vielä vuosia, MONTA! Tänään sitte vähän juhlittiin lähisuvun kesken, oli ruokaa (liikaa!), ja kahvetta kera blinien (jotka katos parempiin suihin ilman kuvaajaa). Ja sitte vielä kakkukahveet, että jos joku tänään sanoo meitin perheessä, ettei oo syöny, on väärässä! Onkohan se muuten aina pakko päästää se mopo käsistä? Eikö pelekät kaljupääkahavet olis riittäny? No eipä vissiin, mutta kakusta nyt nappasin jonninlaisen kuvan, tässäpä se teillekin kateltavaksi ystävät! :)

Tästä tuli tämmönen vinksottava lumihiutalekakkunen, reunojen raappaamista pitäisi harjoitella paljon, minkähän purnukan reunoja alkaisi kuorruttamaan kermalla ja raappaamaan, kun ei vartalo kestäis kakkuja, ja treeniä oli saatava? Ja ainesten hukkaanheittäminenkin on mieltä vastaan, hmmmm.... Niin ja sisällä on vanilja- ja mansikkamousset, ja iiihanaa lemon curdia, pitkästä aikaa....

Runebergin tortut

Ensi tiistaina 5.2. 2013 vietetään jälleen kansallisrunoilijamme J.L.Runebergin  päivää, hänen kunniakseen tuli taas tehtyä torttuset. Ohjeita on kyllä netti ja lehdet pullollaan ja tässä yksi lisää. Ohje on peräisin jostain iänikuisesta Mimmi leipoo lehtisestä, jota hieman muuttelin koska ei tullut taaskaan luettua ohjetta tarkkaan ennen kauppareissua, mutta hyviä tuli näinkin.

Runebergin tortut: (12kpl)

150g voita

1,5 dl sokeria

2 munaa

1dl mantelirouhetta

1,5dl vehnäjauhoja

1,5dl korppujauhoja

1 tl leivinjauhetta

0,5dl maitoa

Kostutus:

0,5dl vettä

muutama tippa rommiaromia (tai 2-3 rkl punssia tai tummaa rommia)

1-2 rkl sokeria

Koristelu :

1dl tomusokeria 

1/2rkl vettä, tai punssia

vadelmahilloa

1. Vaahdota voi ja sokeri
2. vatkaa munat yksitellen joukkoon
3. lisää maito ja keskenään sekoitetut kuivat aineet vuorotellen taikinaan
4. sekoita tasaiseksi
5. jaa taikina muffinsivuokiin
6. paina veteen kostutetulla sormella syvennys jokaisen leivonnaisen keskelle, täytä syvennys paistonkestävällä vadelmahillolla
7. paista 200 asteessa noin 20 minuuttia
8. anna torttujen jäähtyä
9. kiehauta vesi ja sokeri , lisää alkoholi tai aromi, kostuta tortut
10. lisää tortun syvennykseen vadelmahilloa.
11. sekoita tomusokeri ja tikka vettä paksuksi tahnaksi, koristele tortut pursottamalla sokerikuorrutetta (esim. muovipussista, johon on tehty pieni reikä kulmaan) vadelmahillon ympärille.