No siis mitä ihmettä!

Hän on täällä tänään, häään on täällä tänään! Siis uskomatonta mutta totta Pampula on puikoissa, tai oikeestaan oon ollu koukussa! Bloggailuun ilmeisen kyllästyneenä, se jäi vähän niiku taka-alalle ja on tullu duunailtua vähä kaikkia muuta, tai ei sitten yhtään mittään, tässä pyhäpäivän ratoksi kuitenkin tulin kurkkimaan tänne ja tilastot näyttivät karua totuutta, 4-10 kävijää päivässä. No JESS! mua ei siis ookkaan unohettu vaikka itte vähän niiku yritinkin. Ja mitä kummaa sormet alkoivat naputtaa tekstiä, ehkäpä tämä on uuden alku, hope so! Ja teheny oon kyllä kaikkia ihimeellistä, niinku tällee meikäläisittäin, mää oon ollu koukussa ja pahan kerran ja kehtaan sen sanua tällai julukisesti! Mutta ei nyt sentään pilvee, vaan synttärilahjaksi saatu kokoa 10 oleva virkkuukoukku, mua on pauloissaan pidelly. Lähtökohtahan tähän kaikkeen ihmeellisyyteen oli se, etten minä osannu vielä vuoden alussakaan  virkata muuta kun sitä hiirenhäntää, ketjusilmukkaa siis, ja pylväät, kiinteät sun muut silmukat oli mulle täyttä hepreaa! Innoituksen kokeiluun, oppiiko vanha koira uusia temppuja, toi se, että työkaverini (nuori tytön heitukka, korvan taustatkin märät varmasti vielä), kysyi minulta "käsityöihimiseltä" (en kyllä oikiasti semmosta nähänykkään!) neuvoja virkkaamisessa, ja häpeäksenihän mun oli tunnustettava, ettei mulla oo hajuakaan moisesta! Nooh, mikäs muu siinä auttoi kun alkaa opiskelemaan, vertaistukea kun ei läheltä löytynyt ja meikäläinen kun on luonteeltaan vähän semmonen minä itte- tyyppi, oli oppi kaivettava netin syövereistä. Pläräsin Viivin virkkausnetit ( tosihyvää peruskamaa, peruskoululaisille tehty! :D ) ja Novitat ja otin onkeeni niistä, ja eikähän mittään, minähän opin virkkaamaan, eihän se tähtitiedettä ollukkaan! Nyt on sitte hanskassa perusjutut kutakuinkin ja ohjeetkaan ei oo enää täyttä hepreaa! Oppii se vanahki koira siis uusia temppuja, eiku rohkiasti vaan kokkeilemmaan jos et vielä virkkauksen jaloa taitua ossaa, se on varsin mukava harrastus! Ja pari todistetta vielä, määhän hurahdin siihen vamaan kaikkien tuntemaan Juhannusruusumattoon joka virkataan ontelo- tai trikookuteesta, mulla on jo kolmas menossa, tähän astiset on aina pikkasen kasvaneet kertakerralta, kuteen loppuseessa kesken, on pitänyt soveltaa ja säveltää, josko kolmas kerta toden sanois ja saisin tehtyä sen ensimmäisen täysmittaisen, jäämme sitä sitten odottelemaan!

Keväisin virkkausterveisin Pampula

P.S. Ohje mattoon löytyy täältä

Onnea minä!

Se tuli TAAS se aika vuodesta että meikämanne ikääntyi, taas yks vuosi plakkarissa lisää, eihän tässä pysy enää laskuissakaan mukana! Pitihän sitä sitten kaakkua tämän suuren juhulan kunniaksi väsätä, vaikkei sen kummemmin juhlittukaan. Taka-ajatuksena kakkuun oli treenit, kun oli tarkoitus nyt viikonloppuna tehdä kakkua ihanan pienen poijan ristiäisiin, mutta omat poikaset nappas mahataudin, eikä riskejä uskalla ottaa, että joku sairastuisi kakun mukana mahdollisesti kulkeutuvasta pöpöstä. Niinpä kakku sitten jää tekemättä, vaikka eilen illalla väkersin pienenpienet tennaritkin sokerimassasta kakun päälle, harmittaa sitten NIIN vietävästi! Ai niin ja oikein hyvää ystävänpäivää ystävät!

Niin pitkä ja kivinen tie...

Tätä herkkua suunnittelin niin pitkään,liian pitkään, tai oikeesti olis ollu parempi etten olis tehny sitä lain, nimittäin Rocky Road-paloja. No siis ihan älyn helppoo ja ihan sairaan hyvää!!! Kinuskikissalla oli herkun historiasta enemmän tietoa, hän kertoo näin; "Rocky Road keksittiin Australiassa vuonna 1853, kun pyrittiin myymään makeisia, jotka olivat pilaantuneet pitkän kuljetusmatkan aikana Euroopasta. Melbournen ulkopuolella olevissa kaupungeissa asuvat kullankaivajat olivat varakkaita, mutta vailla koulusivistystä. Piittaamattomat liikemiehet käyttivät hyväkseen näitä miehiä sekoittaen pilaantuneisiin makeisiin huonolaatuista suklaata ja muita ”täyteaineita”, kuten paikallisia pähkinöitä. Nimi Rocky Road tulee siitä ”kivisestä tiestä”, joka matkaajien oli kuljettava päästäkseen kultakentille."  En ollut tullut tutustuneeksi teko-ohjeeseen etukäteen ja pläräsin nettiä herkun nimellä, ja jokaisen ohje oli jollain tapaa erilainen, suklaiden sulattelu eri kattiloissa ei tosiaan ollu mun juttu, miksi mennä p... eellä puuhun? Meillä oli lasten serkkuja yökylässä ja päätimme tehdä tätä herkkua, menköön vaikka syteen taikka saveen, niin heiteltiin Pirkan leivontasuklaat ja maitosuklaat paloina, kera voikimpaleen kattilaan ja tyttö sekoitteli suklaita koko ajan (siinä samassa kattilassa!) Ja seoksesta tuli erinomainen, ei siis tarvittu omaa kattilaa joka ainesosalle ( tämä sopii meikäläiselle, kun noi tiskaushommat ym. ei oo meitsin lempipuuhaa). Sitten vaan tyhjän merkkarirasian pohjalle leivinpaperipala kerros suklaa-voi-seosta, sinne sitten nakeltiin ihan silmämääräisesti minivaahtokarkkeja, kaura- ja digestivekeksinpaloja, pähkinöitäkin sinne olis voinu heittää, mutta me jätimme ne pois tällä kertaa. Ja sitten vielä kerros suklaaseosta ja painelin vielä keksejä ja vaahtokarkkeja seokseen, minkä se kohtuudella näytti vetävän. Sitten vaan nakattiin rasia noin puoleks tunniks pakkaseen ja sitten kaivettiin se poies ja leikeltiin "kakku" sopiviksi paloiksi ja nakattiin takas pakkaseen ja annettiin sen olla siellä herkutteluhetkeen asti. Olihan siinä pakastimen ovella kävijöitä, "joko saa maistaa"- tyylillä, mutta sinniteltiin ehkä tunti, pari ja sitten oli herkkuhetki!

Tähän herkkuun tarvitset:

Rocky Road- palat:

200g tummaa suklaata
200g maitosuklaata
n. 50g  voita
keksin muruja ja vaahtokarkin paloja, tai minivaahtokarkkeja, pähkinöitä... mitä nyt mieleen juolahtaa :)


Sitten vaan paloittelet suklaat kattilaan, nakkaat voikimpaleen sekaan, ja sulattelet miedolla lämmöllä koko ajan sekoitellen, kunnes seos on tasainen. Sitten lorautat leivinpaperilla vuorattuun rasiaan ( esimerkiksi irtokarkkirasiaan) suklaaseokseen ja sekaan keksin murut ja muut ainekset... turhaan kai mää näitä kahteen kertaan kirjotan, ohjeethan oli jo tuossa ylempänä, höh!  Ja sitten pakastamisen jälkeen herkuttelemaan.

Sormet suklaassa

Hetken jälkeen tulos oli tämä!

P.S. Kannattaa tosiaan palastella herkku pienen pakastamisen jälkeen, ettei levy ole kerennyt kovettua liikaa!

Pirullisen hyvät tortut ja kuvakulmia...

Tänäänhän piti syödä niitä helmikuun viidennen päivän herkkutorttuja, nami nami! Muistin tuossa töistä kotiin hinauduttuani (torttuja jo töissä kuola valuen katseltuani), että mulla pitäis olla jossain arkistoissa ( meitsi onkin oikea arkistoinnin mestari!), äidiltä jo vuosia sitten saatu Runebergintorttu-ohje, sieltähän se sitten löytyikin, hieman jo kellastunut leike sanomalehdestä. Harmillista kun mistään ei ilmene miltä vuodelta ohje on, luulenpa että joskus 1980- luvun alkupuolelta, koska aikani paperilappuani tutkiskeltuani ohjeen takana kerrotiin jotain Ahti Karjalaisesta ja Suomen Pankista, että  ei ihan uusinta uutta. Lähdinpä sitten ohjetta testaamaan historian siipien havistessa ja niistä tortuista tuli sitten NIIN pirullisen hyviä, kannatti tehdä! Pikkusen ohjetta muuntelin  omemman oloiseksi, en laittanu hapanleivän muruja, en. Kirjoittelenpa tähän vielä sen alkuperäisenkin ohjeen ja sitten sen pirullisen hyvän myös, vähänhän tämä myöhässä tulee, mutta parempi myöhään... ja onpahan täällä jemmassa ens vuotta varten, vaikka näitä vois kyllä tehä muullonkin...

Runebergintortut : (17 kpl)

200g voita

2,5 dl sokeria

2 munaa

1 prk (200g) kermaviiliä

3 dl vehnäjauhoja

2 dl murskattuja kaurakeksejä

1 dl mantelijauhetta

1 tl soodaa

Päälle vadelmahilloa ja kermavaahtoa

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet ja sooda ja lisää voisokerivaahtoon vuorotellen kermaviilin kanssa, sekoita tasaiseksi. Jaa taikina tasaisesti muffinsivuokiin ja tee taikinaan, vaikka veteen kastetulla sormella, kolot paistonkestävää  vadelmamarmeladia varten. täytä kolot marmeladilla ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Koristele jäähtyneet tortut kermavaahdolla ja vadelmahillolla.

Sitten vielä ihan se historiallinen resepti sanasta sanaan...

Runebergintortut:

200g voita

2,5 dl sokeria 

2 munaa

1 dl kermaa

1 dl piimää

tai 2dl hapanta kermaa

3 dl vehnäjauhoja

3 dl korppujauhoja ( 1/3 hapanleivän muruja + 2/3 tavallisia korppujauhoja)

1 tl soodaa

5 tippaa karvasmanteliöljyä

Päälle :

vadelmahilloa

tomusokeria, vettä

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen samalla hyvin vatkaten. Lisää neste, jauhot, joihin sooda on sekoitettu sekä karvasmanteliöljy. Levitä taikina voidellun paistovuoan (suorakulmaisen) pohjalle tasaisesti. Painele taikinaan tasaisin välein syvennyksiä ja täytä ne vadelmahillolla. Paista 200 asteessa noin 20 min. Leikkaa jäähtyneenä neliöiksi. Lisää halutessasi hilloa ja tee sokerivesikuorrutuksesta rengas hillon ympärille.

Laitnpa tänne vielä muutaman kuvatuksen kun ihanat veljentyttäret vierailivat luonamme, ja kävimme vähän kuvaamassa, valo ei ollut ihan paras, mutta laitetaanpa nekin ikäänkuin muistoksi harmaasta talvipäivästä!

Kalaruokaako?

Siis kerrassaan oho, uus kategoria meikäläisen leipomista sivuavassa blogissa! Kohtahan tään nimenkin saa muuttaa Pampulan pöperöiksi ja paakkelseiksi, oliskohan osuvampi? Annetaan  nyt nimen olla ennallaan ja lisätään tämä,  Kalaruuat, uudeksi tunnisteeksi. Ja mitähän uutta tässä sitten on, noh ainakin sitä, että meikäläinen on vähän kuulunut niihin kalaruuan kiertäjiin, se kait jäi joskus aikoinaan päälle, kun meikäläisen nuoruudessa kala oli vähän niiku yök, ainakin tyttöjen keskuudessa. Tässä oon kuitenkin pikkuhiljaa kalaa rakastavan ukon kera yrittäny opetella syömään sitä kalaa, olishan se kuulema NIIN terveellistä, pullakaloja oon tässä jo pikkuhiljaa oppinutkin syömään, mutta kiitos Vanhan Rouvan, meikäläinen on nyt oppinut syömään myös luonnon kaloja, ylläri pylläri! Siksipä meillä on nyt pariinkin otteeseen laitettu kuhaa, nam! Oikeesti se nam tuli mun suusta, pienen kolmion kun fileen selkärangan tuntumasta vielä poistaa, on filee käytännössä ruodoton, siis sopivaa sapuskaa meikäläisenkin kitusiin ja helppoa syötävää myös muksuille ( on jo kolmea vieraana ollutta koekaniinimukeloa testattu). Heitetäänpä tähän vielä kuvan kera todisteita ja ohjettakin Pirkasta, meillä tämä tarjoiltiin kera porkkanaisen perunamuusin, ihan älyhyvää ja kastike on nuorison suosikki, helppoo ja hyvää!!

Paistettua kuhaa ja helppo hollandaisekastike:

600 g ahven- tai kuhafileitä
1 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
n. 1/2 dl vehnäjauhoja
2-3 rkl voita
tilliä

Kastike:

150 g voita
3 keltuaista
suolaa
mustapippuria
1 rkl sitruunanmehua
(persiljasilppua)

1.Poista fileistä ruodot leikkaamalla pois ohut kiilamainen pala selkäruodon suuntaisesti. Mausta kalat suolalla ja pippurilla. Kasta ne vehnäjauhoihin. Ravistele liiat jauhot pois ja anna leivityksen kuivahtaa hetki ennen paistamista.
2. Sulata rasva pannulla ja paista kalafileet miedolla lämmöllä kypsiksi molemmin puolin. Nosta vadille, peitä foliolla ja pidä ne lämpiminä. Koristele kalat tillillä juuri ennen tarjoamista.
3. Sulata voi kasarissa, mutta älä anna sen ruskistua. Erottele huoneenlämpöiset keltuaiset monitoimikoneen, tehosekoittimen tai sauvasekoittimen kulhoon. Sekoita keltuaiset täysteholla.
4. Kuumenna voi kiehuvan kuumaksi ja kaada se koneen käydessä ohuena nauhana keltuaisten joukkoon. Voit jättää valkoisen sakan lisäämättä.
5.Lisää paksuhkoon, sileään kastikkeeseen suola, pippuri ja sitruunanmehu ja käytä konetta vielä hetki. Tarjoa paistetut kalafileet hollandaisekastikkeen, perunoiden ja salaatin kanssa.

Huippukokous vol. 2

Oli Tiina Tityy, sekä Sulo Selväpyy.... tiputanssin tahtiin alkaa sepustus tää, ja lukijalla  kysymys herää; millä ihimeen tapaa tanssi tää liittyy huippukokouksiin, se jääköön jokaisen itse pääteltäväksi, Vanha Rouva, sen varmaankin kyllä tiennee?
 Ollaan tässä Rouvan kanssa pikkuhiljaa ystävyyttä viritelty ja ukon retaleetkin mukaan ihan väkisellä roudattu ( voi niitä raukkoja!). Me kun ollaan Rouvan kanssa ihan niitä hilijasimpia ja vielä ihan pieniäänisimpiäkin ihmisiä, mitä maa päällään kantaa, ajateltiin treffata taasen kerran.
 Tällä kertaa huippukokous pidettiin täällä meillä, matka taisi kyllä Herralla ja Rouvalla mennä ihan maakuntamatkailuksi, apuvälineet kun eivät tahtoneet heitä meille tuoda, muuten kun mutkien kautta.
 Meikäläinen täällä ohta hijestä ihan märkänä ( tuliko vähän lämmitettyä uunia, häh?) ootteli ratsua pihaan karauttavaksi, ja sieltähän se orhi uljas vihdoin pihaan hurahti. Ensimmäisenä Rouva antoi mulle NÄÄ! Siis AIVAN ihanat, kauniit mahtavat ja mitä vielä, hänen ihan itte omin kätösin taiteillut koristeet, seinäruusuksi ne jo kerkesin nimetä. Kiitos ja kumarrus vielä Rouva!
 Siitäpä se sitten taasen alkoi, se ihan mahoton kälätys, siinäpä tunti jos toinenki hurahti ja kahviakin pari pannullista ( sen kyllä yöllä sitten tiesi) ja herkkujakin napaan mahtui monenmoista ja jälellekkin vielä jäi, vaikka kaikki aiottiin vetää naamaan! Laitellaanpa tähän vähän näytille, milläs me sitten herkuteltiin, ihan kevyesti vaan... Niistä sitten enemmän toisella kertaa, ettei lopu aiheet. Nyt sitten vaan kupponen kahvia ja herkut esiin! Nähdäänhän taas!

Muhkurainen Tiramisu-kakku

Kaneliset ässät

Hirween levinneet nyytit

Sieni-paprikapaistos

Porkkanapiirakka

Kukkakakkuu ja uutta disainiii...

Jaahans taas on laiskailtu oikeen urakalla, kirjotusbuumia ei nävy, eikä kuulu, tässä kuitenki vähän niiku pakon sanelemana tulin siivooman joulun pois, ennenku se paha Nuutti ennättää! Kaivelin vähän talvisempaa taustakuvaa ja vanhaa otsikkoo näkyville. Ihanaa kun tuli talvi, saapa nähä kauanko se viipyy vieraanamme, toivottavasti tarpeeksi kauan, että nuoriso sais luiistelupatoutumansa luisteltua, ja äippäkin käytyä ehkä suksimassa. Nooh aika näyttää, laitellaanpa tänne näkösälle vielä viimeisin räpellys, kukkakakku, johon antaumuksella takamus turrana tein kukkasia ja kukkasia, niitä kun piti olla niin vietävästi, tää kakku meni entisen puutarhurin viiskymppisille. Kokoa kakulla oli ihan kiitettävästi, pohjia paistelin kolmet neljän munan kokoiset kappaleet ja kakun täyttelin suklaa- ja mansikkamousseilla, ihan toiveiden mukaaan. Olihan siinä ihan hermon hiki pinnassa, niiku aina kun toiselle tekee, lopputulokseen olin ittekkin ihan suht tyytyväinen, aina kuitenkin löytyy jotain parannettavaa, mutta tässäpä kuvapläjäys kakusta, olokaatten hyvät!