No siis mitä ihmettä!

Hän on täällä tänään, häään on täällä tänään! Siis uskomatonta mutta totta Pampula on puikoissa, tai oikeestaan oon ollu koukussa! Bloggailuun ilmeisen kyllästyneenä, se jäi vähän niiku taka-alalle ja on tullu duunailtua vähä kaikkia muuta, tai ei sitten yhtään mittään, tässä pyhäpäivän ratoksi kuitenkin tulin kurkkimaan tänne ja tilastot näyttivät karua totuutta, 4-10 kävijää päivässä. No JESS! mua ei siis ookkaan unohettu vaikka itte vähän niiku yritinkin. Ja mitä kummaa sormet alkoivat naputtaa tekstiä, ehkäpä tämä on uuden alku, hope so! Ja teheny oon kyllä kaikkia ihimeellistä, niinku tällee meikäläisittäin, mää oon ollu koukussa ja pahan kerran ja kehtaan sen sanua tällai julukisesti! Mutta ei nyt sentään pilvee, vaan synttärilahjaksi saatu kokoa 10 oleva virkkuukoukku, mua on pauloissaan pidelly. Lähtökohtahan tähän kaikkeen ihmeellisyyteen oli se, etten minä osannu vielä vuoden alussakaan  virkata muuta kun sitä hiirenhäntää, ketjusilmukkaa siis, ja pylväät, kiinteät sun muut silmukat oli mulle täyttä hepreaa! Innoituksen kokeiluun, oppiiko vanha koira uusia temppuja, toi se, että työkaverini (nuori tytön heitukka, korvan taustatkin märät varmasti vielä), kysyi minulta "käsityöihimiseltä" (en kyllä oikiasti semmosta nähänykkään!) neuvoja virkkaamisessa, ja häpeäksenihän mun oli tunnustettava, ettei mulla oo hajuakaan moisesta! Nooh, mikäs muu siinä auttoi kun alkaa opiskelemaan, vertaistukea kun ei läheltä löytynyt ja meikäläinen kun on luonteeltaan vähän semmonen minä itte- tyyppi, oli oppi kaivettava netin syövereistä. Pläräsin Viivin virkkausnetit ( tosihyvää peruskamaa, peruskoululaisille tehty! :D ) ja Novitat ja otin onkeeni niistä, ja eikähän mittään, minähän opin virkkaamaan, eihän se tähtitiedettä ollukkaan! Nyt on sitte hanskassa perusjutut kutakuinkin ja ohjeetkaan ei oo enää täyttä hepreaa! Oppii se vanahki koira siis uusia temppuja, eiku rohkiasti vaan kokkeilemmaan jos et vielä virkkauksen jaloa taitua ossaa, se on varsin mukava harrastus! Ja pari todistetta vielä, määhän hurahdin siihen vamaan kaikkien tuntemaan Juhannusruusumattoon joka virkataan ontelo- tai trikookuteesta, mulla on jo kolmas menossa, tähän astiset on aina pikkasen kasvaneet kertakerralta, kuteen loppuseessa kesken, on pitänyt soveltaa ja säveltää, josko kolmas kerta toden sanois ja saisin tehtyä sen ensimmäisen täysmittaisen, jäämme sitä sitten odottelemaan!

Keväisin virkkausterveisin Pampula

P.S. Ohje mattoon löytyy täältä

Onnea minä!

Se tuli TAAS se aika vuodesta että meikämanne ikääntyi, taas yks vuosi plakkarissa lisää, eihän tässä pysy enää laskuissakaan mukana! Pitihän sitä sitten kaakkua tämän suuren juhulan kunniaksi väsätä, vaikkei sen kummemmin juhlittukaan. Taka-ajatuksena kakkuun oli treenit, kun oli tarkoitus nyt viikonloppuna tehdä kakkua ihanan pienen poijan ristiäisiin, mutta omat poikaset nappas mahataudin, eikä riskejä uskalla ottaa, että joku sairastuisi kakun mukana mahdollisesti kulkeutuvasta pöpöstä. Niinpä kakku sitten jää tekemättä, vaikka eilen illalla väkersin pienenpienet tennaritkin sokerimassasta kakun päälle, harmittaa sitten NIIN vietävästi! Ai niin ja oikein hyvää ystävänpäivää ystävät!

Niin pitkä ja kivinen tie...

Tätä herkkua suunnittelin niin pitkään,liian pitkään, tai oikeesti olis ollu parempi etten olis tehny sitä lain, nimittäin Rocky Road-paloja. No siis ihan älyn helppoo ja ihan sairaan hyvää!!! Kinuskikissalla oli herkun historiasta enemmän tietoa, hän kertoo näin; "Rocky Road keksittiin Australiassa vuonna 1853, kun pyrittiin myymään makeisia, jotka olivat pilaantuneet pitkän kuljetusmatkan aikana Euroopasta. Melbournen ulkopuolella olevissa kaupungeissa asuvat kullankaivajat olivat varakkaita, mutta vailla koulusivistystä. Piittaamattomat liikemiehet käyttivät hyväkseen näitä miehiä sekoittaen pilaantuneisiin makeisiin huonolaatuista suklaata ja muita ”täyteaineita”, kuten paikallisia pähkinöitä. Nimi Rocky Road tulee siitä ”kivisestä tiestä”, joka matkaajien oli kuljettava päästäkseen kultakentille."  En ollut tullut tutustuneeksi teko-ohjeeseen etukäteen ja pläräsin nettiä herkun nimellä, ja jokaisen ohje oli jollain tapaa erilainen, suklaiden sulattelu eri kattiloissa ei tosiaan ollu mun juttu, miksi mennä p... eellä puuhun? Meillä oli lasten serkkuja yökylässä ja päätimme tehdä tätä herkkua, menköön vaikka syteen taikka saveen, niin heiteltiin Pirkan leivontasuklaat ja maitosuklaat paloina, kera voikimpaleen kattilaan ja tyttö sekoitteli suklaita koko ajan (siinä samassa kattilassa!) Ja seoksesta tuli erinomainen, ei siis tarvittu omaa kattilaa joka ainesosalle ( tämä sopii meikäläiselle, kun noi tiskaushommat ym. ei oo meitsin lempipuuhaa). Sitten vaan tyhjän merkkarirasian pohjalle leivinpaperipala kerros suklaa-voi-seosta, sinne sitten nakeltiin ihan silmämääräisesti minivaahtokarkkeja, kaura- ja digestivekeksinpaloja, pähkinöitäkin sinne olis voinu heittää, mutta me jätimme ne pois tällä kertaa. Ja sitten vielä kerros suklaaseosta ja painelin vielä keksejä ja vaahtokarkkeja seokseen, minkä se kohtuudella näytti vetävän. Sitten vaan nakattiin rasia noin puoleks tunniks pakkaseen ja sitten kaivettiin se poies ja leikeltiin "kakku" sopiviksi paloiksi ja nakattiin takas pakkaseen ja annettiin sen olla siellä herkutteluhetkeen asti. Olihan siinä pakastimen ovella kävijöitä, "joko saa maistaa"- tyylillä, mutta sinniteltiin ehkä tunti, pari ja sitten oli herkkuhetki!

Tähän herkkuun tarvitset:

Rocky Road- palat:

200g tummaa suklaata
200g maitosuklaata
n. 50g  voita
keksin muruja ja vaahtokarkin paloja, tai minivaahtokarkkeja, pähkinöitä... mitä nyt mieleen juolahtaa :)


Sitten vaan paloittelet suklaat kattilaan, nakkaat voikimpaleen sekaan, ja sulattelet miedolla lämmöllä koko ajan sekoitellen, kunnes seos on tasainen. Sitten lorautat leivinpaperilla vuorattuun rasiaan ( esimerkiksi irtokarkkirasiaan) suklaaseokseen ja sekaan keksin murut ja muut ainekset... turhaan kai mää näitä kahteen kertaan kirjotan, ohjeethan oli jo tuossa ylempänä, höh!  Ja sitten pakastamisen jälkeen herkuttelemaan.

Sormet suklaassa

Hetken jälkeen tulos oli tämä!

P.S. Kannattaa tosiaan palastella herkku pienen pakastamisen jälkeen, ettei levy ole kerennyt kovettua liikaa!

Pirullisen hyvät tortut ja kuvakulmia...

Tänäänhän piti syödä niitä helmikuun viidennen päivän herkkutorttuja, nami nami! Muistin tuossa töistä kotiin hinauduttuani (torttuja jo töissä kuola valuen katseltuani), että mulla pitäis olla jossain arkistoissa ( meitsi onkin oikea arkistoinnin mestari!), äidiltä jo vuosia sitten saatu Runebergintorttu-ohje, sieltähän se sitten löytyikin, hieman jo kellastunut leike sanomalehdestä. Harmillista kun mistään ei ilmene miltä vuodelta ohje on, luulenpa että joskus 1980- luvun alkupuolelta, koska aikani paperilappuani tutkiskeltuani ohjeen takana kerrotiin jotain Ahti Karjalaisesta ja Suomen Pankista, että  ei ihan uusinta uutta. Lähdinpä sitten ohjetta testaamaan historian siipien havistessa ja niistä tortuista tuli sitten NIIN pirullisen hyviä, kannatti tehdä! Pikkusen ohjetta muuntelin  omemman oloiseksi, en laittanu hapanleivän muruja, en. Kirjoittelenpa tähän vielä sen alkuperäisenkin ohjeen ja sitten sen pirullisen hyvän myös, vähänhän tämä myöhässä tulee, mutta parempi myöhään... ja onpahan täällä jemmassa ens vuotta varten, vaikka näitä vois kyllä tehä muullonkin...

Runebergintortut : (17 kpl)

200g voita

2,5 dl sokeria

2 munaa

1 prk (200g) kermaviiliä

3 dl vehnäjauhoja

2 dl murskattuja kaurakeksejä

1 dl mantelijauhetta

1 tl soodaa

Päälle vadelmahilloa ja kermavaahtoa

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet ja sooda ja lisää voisokerivaahtoon vuorotellen kermaviilin kanssa, sekoita tasaiseksi. Jaa taikina tasaisesti muffinsivuokiin ja tee taikinaan, vaikka veteen kastetulla sormella, kolot paistonkestävää  vadelmamarmeladia varten. täytä kolot marmeladilla ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Koristele jäähtyneet tortut kermavaahdolla ja vadelmahillolla.

Sitten vielä ihan se historiallinen resepti sanasta sanaan...

Runebergintortut:

200g voita

2,5 dl sokeria 

2 munaa

1 dl kermaa

1 dl piimää

tai 2dl hapanta kermaa

3 dl vehnäjauhoja

3 dl korppujauhoja ( 1/3 hapanleivän muruja + 2/3 tavallisia korppujauhoja)

1 tl soodaa

5 tippaa karvasmanteliöljyä

Päälle :

vadelmahilloa

tomusokeria, vettä

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen samalla hyvin vatkaten. Lisää neste, jauhot, joihin sooda on sekoitettu sekä karvasmanteliöljy. Levitä taikina voidellun paistovuoan (suorakulmaisen) pohjalle tasaisesti. Painele taikinaan tasaisin välein syvennyksiä ja täytä ne vadelmahillolla. Paista 200 asteessa noin 20 min. Leikkaa jäähtyneenä neliöiksi. Lisää halutessasi hilloa ja tee sokerivesikuorrutuksesta rengas hillon ympärille.

Laitnpa tänne vielä muutaman kuvatuksen kun ihanat veljentyttäret vierailivat luonamme, ja kävimme vähän kuvaamassa, valo ei ollut ihan paras, mutta laitetaanpa nekin ikäänkuin muistoksi harmaasta talvipäivästä!

Kalaruokaako?

Siis kerrassaan oho, uus kategoria meikäläisen leipomista sivuavassa blogissa! Kohtahan tään nimenkin saa muuttaa Pampulan pöperöiksi ja paakkelseiksi, oliskohan osuvampi? Annetaan  nyt nimen olla ennallaan ja lisätään tämä,  Kalaruuat, uudeksi tunnisteeksi. Ja mitähän uutta tässä sitten on, noh ainakin sitä, että meikäläinen on vähän kuulunut niihin kalaruuan kiertäjiin, se kait jäi joskus aikoinaan päälle, kun meikäläisen nuoruudessa kala oli vähän niiku yök, ainakin tyttöjen keskuudessa. Tässä oon kuitenkin pikkuhiljaa kalaa rakastavan ukon kera yrittäny opetella syömään sitä kalaa, olishan se kuulema NIIN terveellistä, pullakaloja oon tässä jo pikkuhiljaa oppinutkin syömään, mutta kiitos Vanhan Rouvan, meikäläinen on nyt oppinut syömään myös luonnon kaloja, ylläri pylläri! Siksipä meillä on nyt pariinkin otteeseen laitettu kuhaa, nam! Oikeesti se nam tuli mun suusta, pienen kolmion kun fileen selkärangan tuntumasta vielä poistaa, on filee käytännössä ruodoton, siis sopivaa sapuskaa meikäläisenkin kitusiin ja helppoa syötävää myös muksuille ( on jo kolmea vieraana ollutta koekaniinimukeloa testattu). Heitetäänpä tähän vielä kuvan kera todisteita ja ohjettakin Pirkasta, meillä tämä tarjoiltiin kera porkkanaisen perunamuusin, ihan älyhyvää ja kastike on nuorison suosikki, helppoo ja hyvää!!

Paistettua kuhaa ja helppo hollandaisekastike:

600 g ahven- tai kuhafileitä
1 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
n. 1/2 dl vehnäjauhoja
2-3 rkl voita
tilliä

Kastike:

150 g voita
3 keltuaista
suolaa
mustapippuria
1 rkl sitruunanmehua
(persiljasilppua)

1.Poista fileistä ruodot leikkaamalla pois ohut kiilamainen pala selkäruodon suuntaisesti. Mausta kalat suolalla ja pippurilla. Kasta ne vehnäjauhoihin. Ravistele liiat jauhot pois ja anna leivityksen kuivahtaa hetki ennen paistamista.
2. Sulata rasva pannulla ja paista kalafileet miedolla lämmöllä kypsiksi molemmin puolin. Nosta vadille, peitä foliolla ja pidä ne lämpiminä. Koristele kalat tillillä juuri ennen tarjoamista.
3. Sulata voi kasarissa, mutta älä anna sen ruskistua. Erottele huoneenlämpöiset keltuaiset monitoimikoneen, tehosekoittimen tai sauvasekoittimen kulhoon. Sekoita keltuaiset täysteholla.
4. Kuumenna voi kiehuvan kuumaksi ja kaada se koneen käydessä ohuena nauhana keltuaisten joukkoon. Voit jättää valkoisen sakan lisäämättä.
5.Lisää paksuhkoon, sileään kastikkeeseen suola, pippuri ja sitruunanmehu ja käytä konetta vielä hetki. Tarjoa paistetut kalafileet hollandaisekastikkeen, perunoiden ja salaatin kanssa.

Huippukokous vol. 2

Oli Tiina Tityy, sekä Sulo Selväpyy.... tiputanssin tahtiin alkaa sepustus tää, ja lukijalla  kysymys herää; millä ihimeen tapaa tanssi tää liittyy huippukokouksiin, se jääköön jokaisen itse pääteltäväksi, Vanha Rouva, sen varmaankin kyllä tiennee?
 Ollaan tässä Rouvan kanssa pikkuhiljaa ystävyyttä viritelty ja ukon retaleetkin mukaan ihan väkisellä roudattu ( voi niitä raukkoja!). Me kun ollaan Rouvan kanssa ihan niitä hilijasimpia ja vielä ihan pieniäänisimpiäkin ihmisiä, mitä maa päällään kantaa, ajateltiin treffata taasen kerran.
 Tällä kertaa huippukokous pidettiin täällä meillä, matka taisi kyllä Herralla ja Rouvalla mennä ihan maakuntamatkailuksi, apuvälineet kun eivät tahtoneet heitä meille tuoda, muuten kun mutkien kautta.
 Meikäläinen täällä ohta hijestä ihan märkänä ( tuliko vähän lämmitettyä uunia, häh?) ootteli ratsua pihaan karauttavaksi, ja sieltähän se orhi uljas vihdoin pihaan hurahti. Ensimmäisenä Rouva antoi mulle NÄÄ! Siis AIVAN ihanat, kauniit mahtavat ja mitä vielä, hänen ihan itte omin kätösin taiteillut koristeet, seinäruusuksi ne jo kerkesin nimetä. Kiitos ja kumarrus vielä Rouva!
 Siitäpä se sitten taasen alkoi, se ihan mahoton kälätys, siinäpä tunti jos toinenki hurahti ja kahviakin pari pannullista ( sen kyllä yöllä sitten tiesi) ja herkkujakin napaan mahtui monenmoista ja jälellekkin vielä jäi, vaikka kaikki aiottiin vetää naamaan! Laitellaanpa tähän vähän näytille, milläs me sitten herkuteltiin, ihan kevyesti vaan... Niistä sitten enemmän toisella kertaa, ettei lopu aiheet. Nyt sitten vaan kupponen kahvia ja herkut esiin! Nähdäänhän taas!

Muhkurainen Tiramisu-kakku

Kaneliset ässät

Hirween levinneet nyytit

Sieni-paprikapaistos

Porkkanapiirakka

Kukkakakkuu ja uutta disainiii...

Jaahans taas on laiskailtu oikeen urakalla, kirjotusbuumia ei nävy, eikä kuulu, tässä kuitenki vähän niiku pakon sanelemana tulin siivooman joulun pois, ennenku se paha Nuutti ennättää! Kaivelin vähän talvisempaa taustakuvaa ja vanhaa otsikkoo näkyville. Ihanaa kun tuli talvi, saapa nähä kauanko se viipyy vieraanamme, toivottavasti tarpeeksi kauan, että nuoriso sais luiistelupatoutumansa luisteltua, ja äippäkin käytyä ehkä suksimassa. Nooh aika näyttää, laitellaanpa tänne näkösälle vielä viimeisin räpellys, kukkakakku, johon antaumuksella takamus turrana tein kukkasia ja kukkasia, niitä kun piti olla niin vietävästi, tää kakku meni entisen puutarhurin viiskymppisille. Kokoa kakulla oli ihan kiitettävästi, pohjia paistelin kolmet neljän munan kokoiset kappaleet ja kakun täyttelin suklaa- ja mansikkamousseilla, ihan toiveiden mukaaan. Olihan siinä ihan hermon hiki pinnassa, niiku aina kun toiselle tekee, lopputulokseen olin ittekkin ihan suht tyytyväinen, aina kuitenkin löytyy jotain parannettavaa, mutta tässäpä kuvapläjäys kakusta, olokaatten hyvät!

Hoitsun kakku

Oho, katohan sehän pääsi lipsahtamaan monta aikaa, etten oo kirjottanu mittään, joulukalenterikin kaatu ommaan mahottomuuteensa ilimaantu niin maan perusteellisesti nuita joulukalenterihommia täällä kotona, niin ei kertakaikkiaan ollu rahkeita! Noh se tuli joulu sitte nopsaan, kun suoraan yhdennestätoista luukusta rynnättiin yli joulun, melkein uuteen vuoteen, olihan haipakkata! Mutta onhan sitä jottain tehtykkin, nimittäin kakkua ja ihan tuoreelle kipusiskolle. Kälyseni sai pakerrettua opinnot päätökseen tuossa joulun alla ja hän pyysi minua vääntämään kakkua, noh minähän heikkona hetkenäni lupasin ja hetken jo lupaustani kaduinkin, mutta onneksi oli ohjeet oivat, toiveet tarkat, niin sainpa kakkusen väkerrettyä. Pohjaksi paistelin piparkakun makuista kakkupohjaa, kolme kappaletta ja täytteeksi sisään sekoittelin toisen puolukoista ja toisen suklaasta, metsästimme jouluisia makuja ihan ylläriksi "hoitsun" sisään, ihan samaan tapan kuin aiemmin tein täällä. Ja hyväksi se kuulema haukuttiin ja jäljelle oli jäänyt vain rippeet, tai eipä vissiin niitäkään. Muotoilin sitten pohjista hoitsulle puseron ja massoista väkertelin ruiskut, mittarit, ynnä muut tykötarpeet, jopi oli varsin mielenkiintoinen ja voisipa olla että uskaltautuisin toisenkin kerran tekemään muotoja kakusta :) . Tässäpä teille todistusaineistoa ja vallan mainiota loppuvuotta, ellei enää tälle vuotta tavata!
-Pampula-

Glögihetki ja yhdestoista luukku

Pakastin on pullollaan mustaherukkamehua ja lisäkäyttöä sille mietiskelin ja nettiä selailin. Tulipa vastaan glögi, sitäpä ei ookkaan tullu koskaan kokeiltua tehä itte, on siis yhdestoista hetki kokeilla. Pirkan sivuilta rohmusin ohjeen ja vettä kattilassa keittelin, vähän mausteita mukaan heittelin. Olis mausteita ehkä tuhdimmin saanu olla, vai onko makumuistissa vaan kaupan tuhdisti sokeriset glögit? Ei tää pahaa ollu, hieman maustettua mehua ehkä, osiko kellään oikein maukasta glögiohjetta, mielellään sitä kokeilis! Mutta laitanpa tämänkin ohjeen tähän, nyt paremman puutteessa, sokeria vois ehkä tupsauttaa hieman enemmän, tai maun mukaan tietty!

Mustaherukkaglögi:

8 dl vettä

1 kanelitanko

6 kokonaista neilikkaa

1/2 tl kardemummaa

1/4 tl inkivääriä

2 dl mustaherukkamehua

1 rkl sokeria

Laseihin

rusinoita ja manteleita

Mittaa vesi ja mausteet kattilaan. Keitä lientä noin 10 minuuttia. Siivilöi liemi ja kaada se takaisin kattilaan.

Lisää mustaherukkamehu ja sokeri. Kuumenna, älä keitä. Kaada juoma glögilaseihin. Tarjoa lisäksi rusinoita ja manteleita.

Vinkki! Huuhdo kanelitanko ja anna sen kuivua, niin voit käyttää sen uudestaan.

Kymppi

Kymppiluukku rävähtää auki, vaikka meinasin jättää välistä, tuliskohan se joulu nopiammin jos luukkuja olis vähemmän? Kaivelin kuvakirjastosta kuvan viime vuodelta , havupallon ja lyhdyn tunnelmaa! Havupallokin pitäs oikeestaan alkaa taas värkätä, kun vaan sais aikaseks. Pikaisesti tästä kuvan seinälle heitän ja sorvin ääreen illaks tästä lähen, tunnelmallista talvi-iltaa kaikille!

Ysi luukku ja rupelipullan uusi ulottuvuus

Hupsista sehän on jo yhdeksäs päivä, tässähän on enää huraus jouluun. Ihan joulukuun yhdeksännen kunniaksi testasin rupelipullalle ihan eri ulottuvuuksia, tekasin ihan itte rahkavoitaikinan ja kääntelin sakarat rupelin, tai hakaristin tutusta muodosta kukan muotoon ja täytteeksi lusikoin omenakaneli tähtitorttutäytettä. Tuli muuten ihan TÖRKEEN hyviä, tietysti tässä on vaivannäköä enemmän kuin kaupan valmistaikinassa, mutta itte tehty on aina itte tehty!

Rahkavoitaikina:

4,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

250g kylmää voita

1 prk (250g) maitorahkaa

Mittaa monitoimikoneen kulhoon 4 dl jauhoja ja leivinjauhe ja paloittele joukkoon kylmä voi. Säästä loput jauhoista leivontaan. Käytä konetta sen verran, että syntyy murumainen seos. Lisää rahka ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Ripottele jauhoja pöydälle ja kaavi taikina koneesta pöydälle. Leivo siitä lopun jauhon kanssa sileä neliönmuotoinen kakku. Kääri kakku leivinpaperiin ja siirrä kylmään kovettumaan. Toista käsitteley vielä ainakin kerran, niin saat taikinaan lisää lehtevyyttä

Kaaviloi kylmä rahkavoitaikina jauhotetulla pöydällä levyksi ja leikkaa se viivaimen ja taikinapyörän avulla neliöiksi. Taittele neliöt haluamallasi tavalla tortuiksi, tai vaikka kukiksi ja paista 225 asteessa 10-12 minuuttia.

Aika kortilla

Miten ihimeessä voi olla ihimisellä muka näin hirviä kiire, että jäi seiskaluukku välistä. Kortillahan se aika siis on, ihan sananmukaisesti, nyt on saatu jopa askarreltua joulukortit, joita sitten saapi ystävät ja kylän miehet, mitähän sekin taas tarkottanee, kuhan tuli mieleen. Kortit pitäis nyt sitten vaan saaha postiin, muistetaanpa viimeistään perjantaina 13.12. ! No siis IIK, sehän on perjantai ja kolmastoista sitten, ehkä kannattaa haalata ne kortit sittenkin sinne postilootaan viimestään torstaina, ettei kompastuisi matkalla tms. , en oo siis mitenkään taikauskonen, kunhan vaan varmuuden maksimoimiseksi ajattelin ennakoida, uskaltaakohan sitä sitten perjantaina ees nousta sängystä ylös? Vaan menneepä taas joutavien höpinöinniksi, siispä pläjäytetään luukku kahdeksan auki, korteilla! Huomenna ysiluukussa, lupaan ja vannon, että taas tehhäänkin jottain, (vannomatta paras!) ihan oikeesti!

Hirweesti onnea itsenäiselle Suomelle!

Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi tehtiin tavallista parempi ateria, suorastaan juhlaruoka nautiskeltiin, ihan hirweesti! Jälkiruoka tosin jäi tekemättä, mutta sehän nautiskeltiin jo eeltäkäsin, eilen. Eli rasva ym. tasapaino pysyi ihan varmasti kohillaan! Tän herkkupadan ohjeen bongasin joku aika sitten  Leipoi leipoi -blogista ihan sattumalta ja pistinpä korvan taakse odottamaan sopivaa hetkeä ja tänäänhän oli aikaa haudutella pataa, tunsin kyllä suurta kiusausta oikaista, mutta tällä kertaa yritin noudattaa ohjetta suorastaan orjallisesti, paria seikkaa lukuunottamatta, punaviiniä ei meitin viinikellarista sattunut tällä kertaa löytymään ja Alkokin näin pyhäpäivänä suljettu ja timjamitkin olivat jo hautautuneet lumen alle ja kaupasta en sitä tietenkään muistanu ostaa! Noh, hyvinpä tuo onnistui ilman vinkkuja ja yrttejä, vinkun korvasin vastaavalla määrällä lihalientä ja yrtit jäi sitten korvaamatta ihan kokonaan, ja hyvvää tuli!  Josko tämä nyt kelpuutettaisiin joulukalenterin kuutosluukun taakse, vaikkei varsinaisesti jouluinen olekaan.

Burgundinpata

• 1kg hirvenpaistia (myön naudanliha käy) paloiteltuna
• voita paistamiseen
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 140g pekonia
• 2 sipulia
• 4 valkosipulinkynttä
• 2 porkkanaa
• öljyä kuullottamiseen
• 3 rkl tomaattipyrettä
• 3 dl punaviiniä
• 5 dl lihalientä
• 4 laakerinlehteä
• suolaa, mustapippuria ja tuoreita timjamin oksia
• 4 pienempää (puolikkaan nyrkin kokoista sipulia)
• 250g herkkusieniä

Laita uuni lämpenemään 150 asteeseen. Kuumenna paistinpannulla voi ja ruskista hirvenlihapalat ruskeiksi. Sekoita joukkoon jauhot, kun jauhot hyvin sekoittuneet, kaada lihapalat uunivuokaan. Laita pannulle vettä ja kaada vesi ja siihen tarttuneet maut vuokaan. Pilko ja ruskista pekonit. Kaada pekonit uunivuokaan. Pilko sipulit ja porkkanat. Laita paistinpannulle öljy ja tomaattipyre. Kuullota sipulit ja porkkanat pehmeiksi. Kaada pannulle lihaliemi, punaviini ja lisää laakerinlehdet, suola, pippuri ja timjaminoksat. Kiehauta ja kaada uunivuokaan. Laita vuoka kolmeksi tunniksi uuniin 150 asteeseen.

Kolmen tunnin jälkeen kuori pienemmät sipulit ja pilko neljäksi lohkoksi. Laita sipulit uunivuokaan ja vuoka uuniin vielä tunniksi. Tunnin jälkeen maista kastiketta ja lisää tarvittaessa suolaa.
Pilko pienet herkkusienet puolikkaiksi. Laita paistinpannulle öljyä ja paista sienistä nesteet pois. Mausta pippurilla ja suolalla. Ota vuoka uunista ja kaada sienet joukkoon. Pyöräytä sienet sekaan ja tarjoile perunan tai riisin kanssa.

Vielä on viitonen...

kahviin ja kakkuun! Hahhaa, luulitteko että unohdin/ laiskistuin??? Ähäkutti, kerkesinpä sittenkin, tosin viime minuuteille meni, tää viikko on ollu NIIN sata lasissa -viikko. Se kun painaa tuo suuri juhla jo niskaan ihan tojen tevolla, se sitten näkkyy meikäläisen työssä ja arjessakin sitä myötä. Huomisen itsepäisyyspäivän kunniaksi aattelin tekasta suklaisen kaakkusen, mutta kuinkas kävikään, kakku oli kadonnut parempiin suihin, kun äippä kävi luokkakamujen tapaamisessa iltasella, elikkä joudumme varmaan loihtiaan jotain uutta huomenissa, We´ll see! Mutta asiaan, että keretään vielä tämän vuorokauden puolella! Luukusta VIIS lötyy suklaakakku siis!

Suussa sulava suklaakakku:

200g voita

200g taloussuklaata

4 kananmunaa

2 dl sokeria

4 rkl kaakaojauhetta

1,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Kuorrutus:

1 dl kermaa

150 g taloussuklaata

1 rkl voita

Sulata margariini ja suklaa kattilassa sekoittaen, älä kuumenna liikaa. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Lisää jäähtynyt suklaarasvaseos. Yhdistä kuivat aineet. Siivilöi seos vaahtoon kevyesti nostellen. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan ( 24 cm) paista kakkua 175 asteessa noin 45 minuuttia Valmista kuorrutus; kuumenna kerma kattilassa, lisää suklaa ja rasva, sekoita kunnes seos on tasaista, anna jäähtyä ja kaada kakun päälle.

Luukku number neljä!

Heipä hei vaan taas, tänään kuuluu pikkupakkasta ja liukkautta, työmatkallakin sai kruisailla ihan kieli keskellä suuta, ettei joudu ojan pohjalle. Reissusta on selvitty ja hieman tausta tietoja selvitelty mahdolliseen viitos luukkuun, mutta ennen sitä nelonen. Nelosluukusta maistetaan makeaa ja joulun tuoksua; maisteltaisko muffinsseja jouluisella mausteella?

Lumimuffinit:

150g voita

1,5 dl fariinisokeria

2 munaa

3,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl piparkakkumaustetta

3/4 dl maitoa tai kermaa

100g vaniljarahkaa

koristelupikeeri:

1/4 kananmunan valkuaista

1,5 dl tomusokeria 

3 tippaa sitruunamehua

Vaahdota voi ja sokeri, lisää munat joukkoon yksitellen. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan vuorotellen maidon/kerman kanssa. Sekoita joukkoon lopuksi vaniljarahka.

jaa taikina muffinsivuokiin ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Anna muffinsien jäähtyä ja valmista pikeeri.

Pikeeri: 

Vatkaa valkuaista ja 1 dl tomusokeria sähkövatkaimella 3 minuuttia, sekoita joukkoon sitruunamehu ja loput tomusokerista, (pikeerin paksuutta voi säädellä tomusokerin määrällä). Jatka vatkaamista noin minuutin verran. 

Laita pikeeri pursotuspussiin ja pursota pikeeriä useiksi kerroksiksi muffinien päälle ja koristele haluamallasi tavalla, esim. sokerihelmillä.

 Makoisaa joulun odotusta!

Ei kahta ilman kolmatta...

siis luukkua, tässä sitä jo auotaan jo kolmatta luukkua, niin se vaan lähti tääkin kuukausi menemään. Ihanasti mulla on sentään kaksi uskollista kommentoijaa, kiitokset Vanha Rouva ja Anu, kovin mieltä kuitenkin kutkuttaa, käyköhän täällä muita? Nooh, mutta enivei, kolomatta luukkua aukomaan, tänään oli taasen niin kiire päivä, etten kerenny ees aatella mitään tekemistä, joten oikotie onneen on.... sehän on tuo oma ukon kölläke, se kun rakenteli mulle viime jouluksi ikkunaan ihan uniikin tähtösen puurimoista, olkoon se nyt kolmosluukun anti!

Lisää kuvateksti

Mukaan halusivat ihan välttämättä keittiön ikkunan jouluasukit, näiden voimilla meillä odotetaan joulua!
Katellaanpa taas sitten huomenna, mitä keksitään, vai keksitäänkö mitään!

Kakkosluukku

Noonnii, täällä sitä taas ollaan, koko heela daagenin ja viime yönkin oon miettiny pääni puhki kakkosluukun sisältöä. Leipomuksia ei nyt oo millään kerenny kehittelemään, eikä oikeesti ulkomuotokaan niitä sallisi, tai tietty leipoa sallii, mutta kun tuo käsi ryökäle vie niitä suuhunkin. Nooh, kuulinpa tässä ihanan herkkuvinkin, jonka ajattelin jakaa kakkosluukusta. Tää on helppoo, tarvii vaan kolmea asiaa ja mukillisen glögiä. Ainekset ovat: pipari (ihan vaikka Pirkka-pipari), Persimon-hedelmää slaissi (siivu!!!) ja Aura-juustoo köntti, nämä kolme sitten kasataan keoksi ja herkkuhetki on valmis, vielä kun mukillisen kuumaa glögiä seuraksi nappaa  voi sitten hetkisen vaikka aikaa tappaa (hahaa RUNOA!!!) On muuten hyvvää, en minäkään uskonu ennenku maistoin, nam!

Tänään oli aamulla muuten ihan oikee joulufiilis; pakkasta kakskyt astetta ja lumiset puut kun, "sorvin" ääeen ajelin.... tulee se Joulu sieltä!

(Perään vielä tuhti  tietopaketti Persimonista, lainattu K-citymarketin sivuilta.)

Persimon

Hehkuvan oranssi persimon on makea ja täyteläinen hedelmä, jonka pehmeässä maussa ei ole lainkaan hapokkuutta. Persimon maistuu kaikenikäisille ja on monikäyttöinen herkku.
Persimon on raakana kellertävä, muuttuen oranssinpunaiseksi kypsyessään. Hedelmäliha on aluksi kovaa, mutta kypsyessään muuttuu pehmeämmäksi ja hyytelömäiseksi. Pirkka persimonit ovat siemenettömiä. Pienet ruskeat pilkut hedelmälihassa tai hedelmän pinnassa ovat sokeripilkkuja, jotka eivät heikennä hedelmän laatua, eikä niitä siten pidä pelästyä.
Persimon on erinomainen syötäväksi sellaisenaan esimerkiksi lohkoina. Se sopii hyvin myös hedelmäsalaatteihin, leivonnaisiin, lisäkkeeksi kylmälle lihalle sekä juusto- ja kinkkusalaatteihin. Kypsän pehmeän persimonin voi soseuttaa vaikkapa jälkiruokien kastikkeeksi. Soseena persimon sopii hyvin myös esimerkiksi vauvan ruuaksi, jälkiruokien kastikkeeksi, leivonnaisten täytteeksi ja paahtoleivän päälle. Ihana pikkuherkku vaikkapa pikkujouluihin syntyy, kun laitat piparkakkujen päälle viipaleen persimonia ja palan sinihomejuustoa!
Persimon säilyy parhaiten kylmässä, +2- +6 asteessa. Persimon on herkkä etyleenille, joten se kannattaa säilyttää etäällä runsaasti etyleeniä tuottavista kasviksista.

Joulukalenteriko?

Kaikilla itseään kunnioittavilla bloggaajilla näyttää olevan joulukalenteri ( tai ainakin sille musta tuntuu!). Nooh, olisinko minäkin itseäni kunnioittava? Yritänpä olla, luukkuja kalenteriini ei todennäköisesti kerry kahtakymmentäneljää... suuresti epäilen, en ainaskaa kerkee joka hiivatin päivä leipomaan tai kokkamaan jotain jouluista, mutta yritetään. Saatanpa napata jotain muutakin kalenteriini kuin syötävää, katellaan! Mutta avaanpa nyt sitten oman THE JOULUKALENTERINI ihka ensimmäisen luukun, hyvää ensimmäistä adventtisunnuntaita samalla kaikille toivotan, mutta raotetaanpa luukkua... nuuh, täällähän tuoksuu piparille!

Luukun takaahan paljastui niinkuin tuoksukin jo vihjasi, pipareita... ihana joulun tuoksu!

Heitetäänhän vielä ohjetta perään, testasin tätä ohjetta ensimmäisen kerran ja ohje paljastui vallan mainioksi, hieman erilainen mukaan rapsutellun appelsiininkuoren ansioista.

Appelsiinipiparit

4,5 dl sokeria
3 munaa
1 dl (vaaleaa) siirappia
400 g voita sulatettuna
3 dl perunajauhoja
9 dl vehnäjauhoja
1 tl kardemummaa
1/2 appelsiinin raastettu kuori
3 tl ruokasoodaa
n. puoli ps (a 15g) piparkakkumaustetta

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää siirappi ja sulatettu margariini.Sekoita jauhot, mausteet ja ruokasooda keskenään. Lisää vaahtoseokseen. Anna taikinan levätä kylmässä. Paista pipareita 225 asteessa n. 8 - 10 minuuttia. Jätä pipareiden väliin hieman reilummin tilaa pellille, ettei tuu siamilaisia pipareita, niinkuin mulle kävi :)
Tästä se alkaa, hyvää ja sopivasti touhukasta joulun odotusta kaikille!