sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

No siis mitä ihmettä!

Hän on täällä tänään, häään on täällä tänään! Siis uskomatonta mutta totta Pampula on puikoissa, tai oikeestaan oon ollu koukussa! Bloggailuun ilmeisen kyllästyneenä, se jäi vähän niiku taka-alalle ja on tullu duunailtua vähä kaikkia muuta, tai ei sitten yhtään mittään, tässä pyhäpäivän ratoksi kuitenkin tulin kurkkimaan tänne ja tilastot näyttivät karua totuutta, 4-10 kävijää päivässä. No JESS! mua ei siis ookkaan unohettu vaikka itte vähän niiku yritinkin. Ja mitä kummaa sormet alkoivat naputtaa tekstiä, ehkäpä tämä on uuden alku, hope so! Ja teheny oon kyllä kaikkia ihimeellistä, niinku tällee meikäläisittäin, mää oon ollu koukussa ja pahan kerran ja kehtaan sen sanua tällai julukisesti! Mutta ei nyt sentään pilvee, vaan synttärilahjaksi saatu kokoa 10 oleva virkkuukoukku, mua on pauloissaan pidelly. Lähtökohtahan tähän kaikkeen ihmeellisyyteen oli se, etten minä osannu vielä vuoden alussakaan  virkata muuta kun sitä hiirenhäntää, ketjusilmukkaa siis, ja pylväät, kiinteät sun muut silmukat oli mulle täyttä hepreaa! Innoituksen kokeiluun, oppiiko vanha koira uusia temppuja, toi se, että työkaverini (nuori tytön heitukka, korvan taustatkin märät varmasti vielä), kysyi minulta "käsityöihimiseltä" (en kyllä oikiasti semmosta nähänykkään!) neuvoja virkkaamisessa, ja häpeäksenihän mun oli tunnustettava, ettei mulla oo hajuakaan moisesta! Nooh, mikäs muu siinä auttoi kun alkaa opiskelemaan, vertaistukea kun ei läheltä löytynyt ja meikäläinen kun on luonteeltaan vähän semmonen minä itte- tyyppi, oli oppi kaivettava netin syövereistä. Pläräsin Viivin virkkausnetit ( tosihyvää peruskamaa, peruskoululaisille tehty! :D ) ja Novitat ja otin onkeeni niistä, ja eikähän mittään, minähän opin virkkaamaan, eihän se tähtitiedettä ollukkaan! Nyt on sitte hanskassa perusjutut kutakuinkin ja ohjeetkaan ei oo enää täyttä hepreaa! Oppii se vanahki koira siis uusia temppuja, eiku rohkiasti vaan kokkeilemmaan jos et vielä virkkauksen jaloa taitua ossaa, se on varsin mukava harrastus! Ja pari todistetta vielä, määhän hurahdin siihen vamaan kaikkien tuntemaan Juhannusruusumattoon joka virkataan ontelo- tai trikookuteesta, mulla on jo kolmas menossa, tähän astiset on aina pikkasen kasvaneet kertakerralta, kuteen loppuseessa kesken, on pitänyt soveltaa ja säveltää, josko kolmas kerta toden sanois ja saisin tehtyä sen ensimmäisen täysmittaisen, jäämme sitä sitten odottelemaan!

Keväisin virkkausterveisin Pampula

P.S. Ohje mattoon löytyy täältä





5 kommenttia:

  1. No oothan sää hengissä! Meinasin yhtenä päivänä pirauttaa, että ootko unohtanut puhelahjasi (ei tod. mahdollista!), kirjoitustaitosi (ei kait mahdollista!) vai netinkäyttötaitosi (todistetusti et!).

    Ja heti alat tauon jälkeen leuhottaa virkkaustaidollasi. Ja menit sitten pukkaamaan maailmaan tommosen maton, mitä mää kerran yritin, muutten saanut aikaiseksi (ranteet ei kestäneet). Paljos maksaa, jos teet mullekin?!???

    Koskas tuut? Lupasit...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikko vielä ja sitte viikko lommaa sitte mää tuun ja ihan varppina! No en kai mää ossaa sulle tehä ku oot nii taitava, mutta jos ostat kuteet ja otat riskin nii miksikäs ei! :-)

      Poista
  2. Piti vielä sanomani, että oon ilmoittautunut semmoiselle koivurisutyökurssille huhtikuussa. Oikein Porvoosta asti tulee opettaja.

    Sitten piti vielä sanomani, että pupun väänsin ihan ite kanaverkosta, meriheinästä ja spiraalilangasta.

    VastaaPoista
  3. Ohhoh... Ja sinä et muka osannut virkata?!?!? Tuohan on upea! Ehkä sitä voisi ittekki oppia vielä jotain uutta, mutta virkkaamisen jätän suosista muille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeesti en osannut ennen, sitä näköjään oppii mitä vaan jos haluaa! Virkkaaminen on oikeestaan jollain tapaa helpompaa kun neulominen ja isolla koukulla ja paksulla kuteella jälkeä tulee nopsaan, mikä sopii meikäläiselle!

      Poista