perjantai 22. marraskuuta 2013

Lohivoikkaria

Tekasin appiukolle isänpäivälahjaksi voileipäkakun, lahjojen keksiminen  on niin vaikeeta kun ikkää ja tavaraa on jo hänellekin kertynyt. Syötävä kelpaa aina, eikä jää nurkkiin joutilaana pyörimään.





Koristelupuoli meni taas ihan penkin alle, ei kertakaikkiaan sytyttäny ja kalakakku on jotenki hankalampi koristella, ainaski mun mielestä. Kuvatkaan ei kyllä oo kaksisia, mutta hyvältä kuulema maistui ja nopsaan se katosikin parempiin suihin!
Täytteeksi kakkuun silppusin fileellisen savustettua lohta (n. 600-700g) , sekottelin ruohosipulituorejuustosta ja ranskankermasta tahnan, johon silppusin reilusti graavilohta ja ruukullisen tilliä, sitruunamehuakin sekaan liruttelin ja mustaa pippuria pikkasen  pyöräyttelin. Aina väliin makustelinkin, että olisi täyte makuuni. Sitten leipäpaloista reunat pois leikkelin ja alustalle sovittelin. (Tavallisesti kakut vuokaan kasailen ja yön yli jääkaapissa "kypsyttelen", vaan nyt oli kiire hirmuinen ja kakku oli saatava koristelluksi justiinsa, siksi suoraan vadille kasaus.) Sitten sitruunavedellä kakkua kastelin ja graavilohitahnalla täyttelin, vielä tahnan päälle aimokerroksen savolohta ripottelin. Kun oli keko komea, kerroksia ja leveyttä tarpeen mukkaan, peittelin koko komeuden voipaperiin ja laitoin tunniks pariks jäähylle, vetäytymään. Sitten pinnaksi kermaa purkillisen vaahdotin ja tuorejuustoon sen sekoitin, seoksella pinnan sivelin ja pikkasen pursottelinkin, vielä pinnalle graavit, katkat, kera tillin nakkelin ja oli isänpäiväkakku valmis papalle vietäväksi!

Ja taas tuli runoa :) Terveisin Pampula

 P.S. JIHAA, ulukona sattaa lunta, taijampa viritellä pikkuhilijaa joulufiilistä!

torstai 14. marraskuuta 2013

Pikkujoulukakku

Tulipas kutsuttua pari työkaveria kyläilemään tässä taannoin ja siitäpä se alkoikin armoton vääntäminen, mitäpä heille tarjoisin... lehdet lehteilin ja netinkin varmaan läpi kolusin ja niistä kaikista yhistelin ; Pikkujoulukakku, se olis päivän sana! Kinuskikissalta nappasin vinkin laittaa piparkakkumaustetta kakkupohjaan, tässä tapauksessa kääretorttupohjaan, koska aikaa oli rajallisesti. Kääretorttupohjan sitten jäähdyttyä taiteilin täytteet kasaan, tyylillä mitä kaapista löytyy, ja kaapistahan löytyi suklaatia (nami), tuorejuustoo, kermaa (tietty), puolukoitakin pakkasesta kaivelin. Niistäpä sitten täytteet sekoittelin, ja kippoon kakun kasailin, vaniljamaidolla sen kostuttelin, välillä jopa maistella lipaisin. Sittenpä latasin kakkusen jääkaappiin odottelemaan seuraavaa päivää, seuraavana päivänä sitten kumosin kipon ja kas kakkuhan se siinä!



Siihenpä sitten kuorrutusta ja koristeita kiireellä kehittelemään, tytöt olivat jo pian ovella ja koko mökkikin vielä ylösalaisin (ylläri!). Kermavaahdot kakkusen pinnalle suhautin ja sokerimassan pinnaksi kaulitsin, ja muutaman lumihiutaleenkin muotilla tekaisin, lopuksi vielä pikkasen tomusokeria pintaan lumeksi ja kakku oli valmis. Edessä enää jännin osa, millepä mahtaa kakkunen maistua, onhan tää nyt eksotiikkaa ja mukavuusalueelta poikkeamista kerrakseen, piparinmakuinen kakku sehän on kuin joulukuusenpallo. Maku oli kyllä hyvä, vaikka itte sanonkin, suklaa on super ja puolukka ihan paras, ja pipariltakin se maistui. Pahnan pohjimmainenkin ihastui siihen siinä määrin, että äiti sai kakkutilauksen, tai voipihan se olla, että herra suoriutuu kakun teosta ihan itte, kunhan vaan ainekset hälle hommaan. Ainut asia mikä tässä jäi kaivelemaan, tuo hiivatin sokerimassa, että se on ällöä, millä ihmeellä sen korvaisi, kermalla ei tuu samaa tulosta, olisko kellään ehdotuksia??? Kommentteja kehiin maholliset lukijat PLIIS!!! Mutta asiaan kaiken löpinän päälle, ohjeita kehiin, eikös juu! Ja foto valmiista, tulee!


Pohja:
4 munaa
1 ½ dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
2 tl piparkakkumaustetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne vaahtoon pienissä erissä varovasti sekoittaen. Kaada uunipellille leivinpaperin päälle. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla 6-8 min. Kumoa sokeroidun leivinpaperin päälle.

Täyte 1
2 dl (n.200g) puolukoita
2 dl vispikermaa
100g tuorejuustoa (maustamaton)
4 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 liivatelehteä


Laita liivatelehdet likoamaan veteen. Vaahdota kerma, sekoita tuorejuusto kermavaahtoon ja mausta sokereilla ja puolukoilla, sekoittele vaikka vatkaimella niin, että puolukat hieman rikkoontuvat, niin saat täytteeseen enemmän väriä ja makua. Sulata liivatteet pieneen määrää kiehuvaa vettä ja lisää tasaisena nauhana täytteen sekaan koko ajan sekoittaen.

Täyte 2
2 dl vispikermaa
100g tuorejuustoa (maustamaton)
125g suklaata (taloussuklaa on hyvä!)
Vatkaa vispikerma vaahdoksi, sekoita joukkoon tuorejuusto. Lisää seokseen sulatettu suklaa ja sekoita tasaiseksi.

Kostutukseen:
2 dl maitoa
1 tl vaniljasokeria

 Sitten vaan kasailet kakkusen tuorekelmulla vuorattuun kuppiin leikkaamalla sopivia paloja pohjasta ja kostuttelet vaikka vaniljamaidolla, väliin vielä kun heittelet täytteet ja kipon yöksi jääkaappiin nakkaat muhimaan, ompi aamulla kakku valmis kumottavaksi,.Sitten vaan kermavaahtoo pintaan sutaiset ja sokerimassan pinnaksi kaulitset  ja sieväksi silottelet, vielä muutaman lumihiutaleen koristukseksi pintaan liimailet ( vaikka kananmunan valkuaisella tai sokerikuorrutteella) vielä pienoinen tupsaus tomusokeria sihdin läpi loppusilaukseksi ja kekkerit voi alkaa!
HYVÄÄ PIKKUJOULUA!





keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Olipa kerran...

Olipa kerran Jättiläinen, jonka suuria varpaita palelsi ihan hirmuisesti. Tapasinpa tämän Jättiläisen aina aika ajoin, ja totesin hänen tarvitsevan jaloilleen lämmikettä. Minäpä siitä tossujen ohjetta etsimään, vaatimukset kun olivat niin suuret, tossut pitäisi olla helpot, sekä tehdä, että sujauttaa jalkaan, Jättiläinen kun ei enää ole ihan eilisen teeren poika! Minä kun laiska kutoja olen, vaatimuksiin lisäsin  suuret puikot, olihan kyse jättiläisestä.  Nooh, aikani ohjetta metsästettyäni ja ohjeen toisensa jälkeen hylättyäni, löysin tämän. Jess! Siinä se on, tarpeeksi iisi mun hermoille ja varppina lämpöiset jättiläisen varpaille! Ja hommiin vaan, deadline lähestyi uhkaavasti, ja hommaa oli monenlaista, enkä varmana kerkee tekemään, noh sittenpä vierailulle Jättiläisen ja hänen vaimonsa luo, keskeneräisten tossujen kanssa, mutta hetkessäpä ne tehtiin loppuun siinä kuulumisia vaihdellessa.





Mutta Jättiläinenpä onkin oikukas, eipä sille kelvanneetkaan tossut heti, vaan käski nakata ne pyykkiin kera parin froteepyyhkeen, kummallista tuumasin minä ja tein työtä käskettyä...




Varmuudeksi tungin tossuihin muovipussit sisään ja harsin puuvilalangalla pussit kiinni tossuihin, ihan muuten vaan...



ja yllätys! Ei tullu takkia, eikä rukkasia, vaan kaivelin koneesta ulos pikkuruiset tossukat. Oliko Jättiläinen sittenkin vauva? No höh, katkoinpa sitten langat ja irrottelin pussit tossuista ja hieman epäuskoisena aloin venyttelemään, tossuja, tuliko niistä tosiaan näin pienet?? Nooh aikani venyteltyäni, sovittelimme tossuja Jättiläisen koipiin ja kummastus, niistä tuli sopivat, sinne se Jättiläinen jäi sitten tyytyväisenä istuskelemaan märät tossut jalassaan, tossumuotiksi, onneksipa villa ei tunnu märälle! Myöhästyneet Isänpäiväterveiset vieläkin Jättiläiselle, joka ei ehkä ollutkaan  NIIN jättiläinen!




maanantai 11. marraskuuta 2013

Matka saaristoon

Kuulen jo meren kohinan, tunnen tuoksun saariston, mutta se onkin vain harhaa; täällä sitä ollaan keskellä kuivaa maata! Kuinka oiskaan ihanaa olla keskellä kesää, uitella varpaita lämpöisessä rantavedessä, soudella saaristossa, mutta ei. Mielikuvasta kun ei millään irti pääse, jospa leipä lohduttaisi, antaisi almuja kaipaukseen, siispä leipomaan. Leipäohjeesta minulle vinkkasi serkkulikkani, terkut täältä pohjolasta Tampereelle, kera ohjeen, joka löytyy myös täältä. Leipäohjetta tuunaan aina hieman omaan makuun sopivammaksi, laittamalla siirappia himpun verran vähemmän kuin ohjeessa kerrotaan, minulle riittää 2,5 dl siirappia. Tää ohje on siis ihan törkeen helppo, eikä sotkeennu leipoissa ees sormet!! Tulethan mukaan saaristoon!





Saaristolaisleipä  (2 leipää)



1 l piimää
75 g hiivaa
3 dl siirappia
3 dl olutmaltaita
3 dl vehnäleseitä
3 dl ruisjauhoja
1 rkl suolaa
10 dl vehnäjauhoja
2 rkl voita vuokien voiteluun
Siirappivesi voiteluun
1 1/2 dl vettä
1/2 dl siirappia

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi kattilassa tai mikrossa. Murenna hiiva joukkoon ja sekoita hyvin. Lisää loput aineet eli siirappi, olutmaltaat, vehnäleseet, ruisjauhot, suola ja vehnäjauhot puuhaarukalla sekoittaen. Taikinaa ei vaivata. 
Voitele kaksi 2 litran vuokaa voilla. Jaa taikina vuokiin. Anna kohota leivinliinalla peitettynä 1 1/2 t. 

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Paista leipiä keskitasolla noin 2 t. 
Kun leivät ovat kypsyneet 1 1/2 t, valele ne kauttaaltaan siirappivedellä ja jatka paistamista vielä 30 min. Anna leipien jäähtyä vuoissaan. Leivät ovat parhaimmillaan parin kolmen päivän päästä. Anna leipien mielellään tekeytyä kylmässä.


lauantai 2. marraskuuta 2013

Halloweenikakkuu ja "Möykyn" vierailu...

Kakkuu Halloweeniksi, pakkohan sitä oli jottain väsätä, olihan se pikkuinen möykkykin tulossa ensivisiitille. Kurpitsakakku siinti silmissäni, tein sitä joku vuosi sitten ja nyt oli taasen sen aika, ihan "Möykyn" kunniaksi, tekihän hän minustakin mummon puolikkaan :). Kurpitsakakun väkertelin Kinuskikissan ohjeella, ohje täältä. Kakkusen kasailin kääretorttupohjista ja vaniljasta, sitruunasta ja salmiakista, on pienet kurpitsat tehty, mutta mistäs on ne pienet tytöt tehty? Kanelista, sokerista, mansikoistakin varmaan, ihanan suloinen Möykky-neiti, nimetön pieni vielä, kävi Pappalassa meitä tervehtimässä, siinäpä pientä ihmistainta sitten päivä ihmeteltiin ja kurpitsakakkua maisteltiin! Oikein ihanaa, hauskaa ja mukavaa Halloweenia kaikille!!!